Joe Bar Team Finland – ketä mee olla ?
Tätä on kysytty; mistä sitä ihminen saa päähänsä kääntää sarjakuvaa, vieläpä ranskalaista ja moottoripyöriin vinoutunutta. Lyhyt kuvaus voisi olla, että kun 31 asteen pakkasessa käynnistelee Suzuki RG Gammaa varmuuden vuoksi, kunnes pakkanen laskee alle 20 asteen päästäkseen jääradalle (itse auratulle) ajamaan, niin saattaa olla, että lievä hurahtaminen 2-pyöräisiin oli tapahtunut 1987…kevättä odotellessa 1988.
Ranskankielen opinnot etenevät hissukseen ja ranskalainen mentaliteetti ajetaan nuoreen mieheen sisään takaoven kautta; hurjapäinen Gallian kukkojen luonne paljastuu pikkuhiljaa yläasteen ja lukion edetessä. Ostan Raumalta Juusolta 454 Kawasaki LTD:n, selkänojalla ja upealla piirroksella kummituslinnasta mustassa tankissa: se oli niinku siinä, fiilis katossa! Sami ajaa pyörän Kalantiin, koska mulla ei ole korttia (eikä olisi Samillakaan, jos olisi tutka ollut paikalla Ihoden Essolla). (Vaihdan Kawasaki 500 GPZ:aan, tämä on suluissa siksi, että pettymys on vieläkin fillariin niin iso, että ettää…). Ajan Hesaan Kaivopuiston rantaan, joukko Hesan miehiä tulee parkkikselle. Lähes ajotaidoton ostaja meinaa niitata heti jakajaan, mutta palaa paikalle ja latoo 28000 markkaa käteisellä kahvilassa tiskiin. Tungen ne alushousuihin ja siirryn junamieheksi. 2! päivän jälkeen suuntaan Kotkaan ja ostan Hondani. Ainiin… kaikkihan alkoi oikeasti Honda Monkeystä (-77, takajousitus oli ja pikkutankkinen).
Joe Bar Team lävähtää lyhyinä trippeinä -90 luvulla Bike-lehdissä eteeni ja mietin, että kuka ihme on voinut kuvittaa näin hienosti ja realistisesti motoristien sattumuksia. Asia jää nk. hautumaan. Laulan sekakuorossa, vaimokin löytyy eturivistä ja sitten alkaa elämä kiihtyä!
Joskus 2000- luvun alussa ”ruuhkavuosina”, kun ajot on vähissä ja aikaa vielä vähemmän sama Joe Bar Team -ajatus pulpahtaa välillä eteen; miksei tätä ole käännetty koko sarjana? Asia jää nk. hautumaan. (Syvähautumaan). Olen myynyt pyöräni, rakkaan VT600 C Hondani n. vuonna 2015, 20 v. omistuksen jälkeen. Tylsistyttää pari vuotta ja kolmantena keväänä 2019 lähden hitsatulla Fiat Ducatolla 0700 räntäsateessa kohti Vantaa Bike Worldia – ostohousut jalassa.
Vedän ensimmäisenä aamulla ovenkahvasta. Sataa vettä, olen unohtanut kypäräni tuuletusaukot auki, kun vedän kehällä 40 km lenkin ja palaan hymyssä suin 8 asteen lämmössä vetämään nimen alle paperiin. RC 46 on kotona! (Hiilikuituäänenvaimentimella, oletan).
Lapset muuttavat pois kotoa, koira kuolee, edessä siintää horisontissa eläke ja kaiken sotkee korona; kaikki pysähtyy. Luen 2019 marras-joulukuussa kaikki mahdolliset moottoripyörälehdet mitä olen ajan saatossa kerännyt ja päätän niiltä tulilta kääntää koko paskan! Paitsi että Ranskan opinnoista on 25 vuotta…kaivelen synapsejani ja sieltä paljastuu Viivi! Energinen ranskatar! Projekti käynnistyy.
Joe Bar Team Finland syntyy.